Helou ja tervetuloa seuraamaan mun blogia "Small town chick". Mä olen jo ns. vanhatekijä bloggerin suhteen ja uuden blogin päätin aloittaa monestakin syystä. Ensinnäkin kiinnostus kirjotusta sekä valokuvaamista kohtaan on erittäin suuri. Kameraa en tällähetkellä omista, mutta kyllä semmosen hankin heti kunhan köyhän opiskelijan pankkitilille vaan sopii. Toinen syy uuden blogin perustamiselle on se, että kirjoittaminen on asia minkä avulla mä pystyn hiukan purkamaan mun tunteita ja ylipäätään kaikkea mitä päässä liikkuu. Blogi keskittyy siis lähinnä mun elämääni sekä ajatuksiin, mistä ikinä mun nyt tekeekään mieli puhua ja kirjottaa.
Koska kyse on tän blogin ensimmäisestä kirjoituksesta niin olis luultavasti hyvä jos hiukan esittelisin että kuka täällä oikein kirjottaa. Mä olen siis Maria, 20-vuotias neitokainen pienestä kylästä Pirkanmaalta. Tarkkaa asuinpaikkaani en täällä kerro (vahingossa voi kuitenkin jostain paljastua) sillä sillä ei blogin eikä minkään muunkaan kannalta ole sen erityisempää merkitystä. Koko ikäni mun vasemassa kädessä on ollut erään asteinen vamma, erbin pareesi, josta kerron sitten erikseen toisella kertaa. Myös diabetes on seurannut mun mukana jo monen monta vuotta, 6-vuotiaasta asti. Jokunen aika sitten mulla todettiin myös rengasgranulooma josta selitän myös hieman myöhemmin (näitä "vikoja" musta tuntuu löytyvän jos jonkunnäköstä).
Mun elämäni pyörii tällä hetkellä lähinnä poikaystävän ja ystävien ympärillä. Töissä en ole, sillä aloitan koulun elokuussa. Tarkoitus olis lukea merkonomiksi kahdessa vuodessa, lukiostahan mä olen jo valmitunut. Mä oon erittäin koirarakas ihminen joten blogissa saattaa useasti löytyä kuvia meidän koirasta. Tatuoinnit sekä musiikki on myös niitä asioita mistä tykkään. Tatuointeja multa löytyy kolme ja luultavasti otan muutaman lisää kunhan oon niitä tarkasti ensin miettinyt ja pohtinut.
Tässä matkan varrella musta paljastuu varmaan vielä monia asioita, mikä on hyvä, sillä en näe järkeä kirjoittaa niitä kaikkia tähän samaan syssyyn. Huomenna palaan taas blogin pariin sillä mulla on ihan hirmusti asioita mistä haluan kirjottaa. Nyt kello näyttää siltä että on aika painella pehkuihin. Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kun kommentoit niin pysythän asiallisena, kiitos!