Giveaway - Guess

Täällä taas! Aika menee hurjan nopeesti ja tajusin että mullahan alkaa jo huomenna koulu. Pari päivää ehti vierähtämään niin etten edes ehtinyt/jaksanut koskea mun tietokoneeseen mutta nyt.. asiaan. Mä ostin jokin aika takaperin Guessin lompakon laivalta ja se on ollutkin mulla käytössä viimeviikkoon asti. Ostin kuitenkin itselleni uuden lompakon ja nyt olisi sitten aika luopua tuosta kyseisestä Guessin lompakosta. Jos siis haluat vaikkakin hieman käytetyn, mutta hyväkuntoisen lompakon itsellesi lue ohjeet alta:

1. Arvon voittajan maanantaina 24.8 ja ilmoitan voittajalle sähköpostilla.

2. Arpoja on mahdollisuus saada kaksi kappaletta. Ensimmäisen arvan saa kun liittyy/on jo lukijana blogissani. Toisen arvan saa kun käyt tykkäämässä blogini facebook-sivusta > https://www.facebook.com/smalltownchickk .

3. Kommentoi tämän tekstin kommenttikenttään kuinka monta arpaa sinulla on käytössäsi ja muista ilmoittaa myös sähköpostiosoitteesi jotta voin ottaa sinuun yhteyttä.

Ja ei kun kaikki osallistumaan! 

- Maria

Kasvain?

Vajaa vuosi sitten olin suihkussa tavalliseen tapaani niinkuin joka päivä. Pesin hiukset, niinkuin yleensä suihkussa tehdään. Hieroin shampoota päähäni kunnes huomasin vasemmalla ohimollani pienehkön patin. Mietin hetken mikä se voisi olla, kunnes annoin asian olla ja ajattelin että se on vain jokin pieni kuhmu joka lähtee itsestään pois. Muutaman kuukauden päästä tunnustelin kuitenkin uudestaan. Huomasin että patti ei ollut hävinnyt, päinvastoin, se oli kasvanut suuremmaksi. Puhuin äidin kanssa ja päätin soittaa aluesairaalaan. Aluesairaalasta vastattiin ja kun kerroin päässäni olevan patin olevan noin 3 senttiä pitkä, sain vastaukseksi "Ei kai se nyt niin iso voi olla." Sanoin että kyllä se on ja hetken vängättyäni sain varattua muutaman päivän päähän ajan sairaanhoitajalle. 

Joulukuussa jokin perjantai (en muista tarkkaa päivämäärää) marssin koulusta aluesairaalaan. Siellä hoitaja jo odotteli ja kokeiltuaan pattia sain nähdä ihmeissään olevan sairaanhoitajan ilmeen. Ilmeisesti hoitaja älysi että patti todella oli niin suuri kuin puhelimessa kerroin. Hetken kuluttua paikalle saapui virolainen lääkäri. Hän kosketteli ja tutki pattia. Lopuksi hän sanoi "Ei tämän tässä kuulu olla." No ei kai, kai mä nyt sen tiedän enhän mä muuten olisi tullut. Lääkäri kuitenkin lupasi laittaa lähetteen Tampereen yliopistolliseen sairaalaan ja niin mä jäin odottelemaan kirjettä.

Kului kuukausi, kului kaksi. Mä odottelin edelleen kutsua. Maaliskuussa kutsu tuli. Aika plastiikkakirurgille olisi huhtikuussa. Mä en osannut odottaa mitään sillä mulle ei oltu annettu minkäänlaista arviota mikä päässä voisi olla. Kun huhtikuun aika koitti menin äidin kanssa TAYS:iin. Odottaminen plastiikkakirurgian aulassa oli tuskaa. Odotusaula oli tuttu, sillä käsikirurgia oli ennen sielä, mutta jännitys oli silti kova ja mua melkeimpä pelotti. Lääkäri kutsui mut sisään. Samallatavalla kuin aluesairaalassakin lääkäri paineli ja tutki tarkasti mun pattia. Kymmenen minuutin kuluttua lääkäri lopetti ja istui alas. Mä oletin että vastaus on jokin yksinkertainen ja mun ei tarvitse enää tulla saman asian takia uudestaan. Asia ei kuitenkaan ollut niin. Lääkäri määräsi mut röntgen- sekä magneettikuviin. Lopuksi mulle sanottiin että ei voida luvata onko tiedossa hyvää vai pahaa. Olo oli pelokas. Ahdisti.

Magneettikuvien aika koitti. Mua pelotti taas vaikka olin ollut kuvissa monta kertaa aikaisemminkin käden takia. Tää oli kuitenkin täysin eri asia. Hoitaja sanoi että kuvaukset kestäisivät maksimissaan kaksikymmentä minuuttia ja sitten pääsisin kotiin. Aikaa kuitenkin kului. Loppujen lopuksi kuvaukset kestivät reilun tunnin. Hoitaja sanoi mulle ennen lähtöäni että "Anteeksi kun kesti odotettua kauemmin, jouduimme soittamaan muutaman puhelun." Sanoin kiitos ja lähdin kotiin. 

Mulle tuli plastiikkakirurgilta soitto että mulla epäillään puremalihaksen liikakasvua mutta ennen magneettikuvien tuloksia ei voida kuitenkaan sanoa varmaksi. Olo oli helpottunut, ainakaan se ei ollut mitään vakavaa. Odotin hyvillä mielin magneettikuvien tuloksia. Kunnes mä sitten eräänä päivänä sain soiton. Kuvista ei selvinnyt mitään. Ei yhtään mitään. Mä olin hieman paniikissa ja ajattelin että "Mitäs nyt sitten?". Mulle sanottiin että multa otettaisiin päästä koepalat niin silloin viimeistään selviäisi mikä siellä päässä oikein on. Mä en pitänyt ajatuksesta ja se kammotti mua. Mä kuitenkin odotin jännittyneenä kutsua koepalan ottoon. 

Kun menin jälleen lääkäriin, ensimmäisenä mulle sanottiin että patti mun päässäni on joko hyvän- tai pahanlaatuinen. Mä olin hiukan hämilläni. Eikö se olekkaan liikakasvua? Mitä ihmettä. Myös sekään ei helpottanut että lääkäri sanoi sarkoomatiimin (sarkooma on jonkinlainen syöpä) käsittelevän mun koepalat ja niiden tulokset. Lääkäri näytti mulle kuvan mun magneettikuvista ennen kuin otti koepalat. Patti oli kasvanut yli 5 senttiseksi. Mua alkoi huimaamaan. Mun oli tarkoitus istua koepalojen oton ajan, mutta olin niin hämmentynyt ja peloissani että sain onneksi luvan maata kyljelläni. Koepalojen otto ei sattunut, mutta ei se myöskään hyvältä tuntunut. Operaation jälkeen lähdimme äidin kanssa hieman jännityneissä tunnelmissa kotiin odottamaan tuloksia.

Mä muistan että ne kolme viikkoa ennen tulosten tuloa olivat todella levottomat. Mua stressasi ja pelotti aivan älyttömästi vaikka yritin piilottaa sen. Läppää heitettiin kavereiden kanssa syövästä ja kaikesta jotta mun olo hiukan helpottuisi, sillä mä olen oppinut käsittelemään asioita huumorin kautta. Tälläkertaa se ei auttanut. Mä en saanut nukuttua ja näin painajaisia. Mä odotin levottomana soittoa lääkäriltä. Soittoa ei kuitenkaan kuulunut. Eräänä päivänä kuitenkin...

Muistan sen päivän kun posti tipahti postiluukusta. Ajattelin että tulisi pelkkiä mainoksia ja laskuja. Siellä seassa oli kuitenkin kirje TAYS:sista. Mä otin sen ja menin istumaan sohvalle. Mä en meinannut uskaltaa avata sitä. Mä tiesin että siellä olisi koepalojen tulokset. Mä avasin kirjeen ja aloin lukemaan. Mulla on rengasgranulooma. Erääntyyppinen ihotauti. Mä en voi sanoin kuvailla kuinka helpottunut mä olin. Ihan kuin maailman suurin taakka olisi poistettu mun hartioilta. Mä olin niin onnellinen. Mutta mikä on rengasgranulooma? Mun oli pakko lukea tarkemmin netistä ja ilmeisesti siinä ihon alle kasvaa patteja, mutta ne häviävät itsestään. Diagnoosi selitti samalla myös patit mun mahassa. Mä olin huojentunut. 

Diagnoosin jälkeen soitin äidille ja hyvä kun se ei alkanut itkemään, niin iloinen se oli. Olinhan mäkin. Stressi ja ahdistus oli poissa. Mulla ei ollut kasvainta. Mä olin onnellinen että koepalat ottanut lääkäri oli ollut aavistuksensa kanssa väärässä. Mulle varattiin kuitenkin aika ihotautilääkärille joka on syyskuun alussa. Katsotaan onko näihin paatteihin mitään hoitokeinoa vai pitääkö niiden vain antaa olla ja hävitä. Jokatapuksessa diagnoosi on nyt saatu ja loppu hyvin kaikki hyvin. Onko kukaan muuten koskaan ennen kuullut rengasgranuloomasta?

Mä pahoittelen että tekstistä tuli noin pitkä, mutta en osannut sitä enempää tiivistää. Mutta nyt iloisempiin asioihin, huomenna palaan taas ja luvassa on pieni ylläri. Kannattaa ehdottomasti pysyä kuulolla. Nyt mä jatkan telkkarin katselua ja myöhemmin kutsuu lenkkipolku. Palaillaan taas ja muistakaa: Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

Kuva: Weheartit

- Maria

Kohti kevyempää elämää!

Heippa taas! Postauksessa jossa mä kerroin mun syömiseen liittyvistä ongelmista mainitsin myös mun laihduttamisesta. Tässä tekstissä ajattelin kertoo laihduttamisesta vähän tarkemmin. Mä oon jo monesti aikaisemminkin laihduttanut ja onnistunut hyvin tai hyvin huonosti. Mun paino on sahannut edestakaisin ja taas ollaan siinä pisteessä missä painon pitäisi jonkin verran pudota. Mä olenkin siis päättänyt aloittaa elämäntaparemontin. Tiedetään, olen sanonut monesti että aloitan elämäntaparemontin ja muutan ruokailu sekä liikuntatottumuksiani. En kuitenkaan ehkä ole täysin ollut sitoutunut koko touhuun ja siksi se on yleensä ajan mittaan mennyt pieleen. Nyt on kuitenkin jo jonkin aikaa ollut sellainen fiilis että mun on pakko tehdä itselleni jotain sillä mä en vieläkään täysin viihdy mun kropassa. Mä olen siis päättänyt että nyt on aika aukaista uusi sivu ja aloittaa unelmavartalon tavoittelu.

Kuva: Weheartit

Mun tavoitteena on siis ensiksi pudottaa painoa ja mahdollisesti myöhemmin kasvatella hiukan lihasta. Mä en ihaile langanlaihaa vartaloa, mutta en myöskään liian lihaksikasta. Mä haaveilen itse urheilullisesta vartalosta. Matkaahan on vielä paljon ja hiukan lisää mutta kyllä mä tavoitteeseeni pääsen jos mä todella haluan. Ja kyllähän mä haluan. Mä olen kyllästynyt kulkemaan tässä kehossa mitä mä en tunne omakseni. Mä olen valmis yrittämään, epäonnistumaan ja yrittämään uudestaan. Tälläkertaa mä en aio luovuttaa, sillä olen kyllästynyt siihen. Mä tiedän että muutos mun kropassa ei tule tapahtumaan hetkessä, mutta aikanaan. Jos teen töitä kehoni eteen niin ajan kanssa se myös näkyy. Mikään kiire mulla ei ole, vaikka nopeat tulokset kauhean kivoja olisivatkin. Se vain on niin että oikotietä onneen ei ole. 

Mä aion toteuttaa elämäntapamuutostani seuraavasti: mä en ensinnäkään aio kieltää itseltäni mitään sillä muuten mä repsahdan, mä tunnen itseni. Herkkuja ei tule syötyä jos en ole niitä itseltäni kieltänyt. Mä pyrin harrastamaan liikuntaa noin viisi kertaa viikossa. Koulu alkaa ensi viikolla, mutta se ei estä mua harrastamasta liikuntaa. Ruokailu on kuitenkin se mihin aion panostaa eniten. Mä yritän syödä terveellistä ja puhdasta ruokaa. Mä tykkään laittaa ruokaa kotona, joten se ei tule olemaan ongelma. Ruokapäiväkirja on myös asia minkä olen todennut itselleni hyväksi keinoksi laihduttamisessa. 

Mun tavoitteenani olisi laihduttaa n.15 kiloa. Katsotaan missä ajassa se lähtee, mutta joulukuulle olen asettanut itselleni välietapin, -8 kiloa. Se on sellainen luku mihin uskon pääseväni. Olen myös päättänyt että kun olen saavuttanut tavoitteeni, eli tuon -15 kiloa, niin aion ottaa uuden tatuoinnin. Mulla on sitä varten jo idea. Mä aion päivitellä blogin puolelle mun edistymisestä, treenaamisesta sekä ruokailusta. Tästä päivästä eteenpäin blogissa voi siis seurata mun matkaani kohti kevyempää elämää. 

- Maria

Shopping is my drug

Morjes! Mä ajattelin nyt tulla esittelemään osan mun heinäkuussa tehdyistä ostoksista. Osa tavaroista on ostettu Tampereen reissuilla mutta osa on ostettu muualta. Pahoittelen jo alustavasti kuvien mahdollista huonoa laatua, sillä edellleenkään kameraa ei ole ja kuvat on otettu kaikki puhelimella. Pidemmittä puheitta tässä siis mun ostoksiani (osan ostoksista on sponsoroinut äiti ja isä).

Conversen laukun ostin Topsportista Ideaparkista. Olin etsimässä koululaukkua ja mitään ei tuntunu löytyvän kunnes älysin mennä Topsportin alemyynneille. Conversen laukku oli onneksi 30% alennuksessa niin päätin sitten ostaa sen. 

Koulua varten ostetut kirjat ovat peräisin Jameralta. Mun ei tarvinnut näin koulun alkua varten hommata itselleni kuin 3 kirjaa (onneksi) sillä lukiossa niitä kirjoja oli enemmän kuin tarpeeks. Vihot ja kalenteri ovat Suomalaisesta kirjakaupasta Koskikeskuksesta. Mä oon vannoutunut minionfani ja olin tosi onnellinen kun spottasin nuo vihot. 

Niken treenivaatteet tilasin Sportamorelta sillä sieläkin oli, yllätysyllätys, hyvät alennnukset. Housut on aikalailla samanlaista kangasta kuin legginsit mutta hiukan paksummat. On tosi mukavat jalassa ja käytän niitä kotona treenatessa. Toppi on ihan perustoppi jota käytän sekä treenatessa että ihan muuten vaan. Urheiluliiveihin olin tosi tyytyväinen sillä niissä oli tosi pienet toppaukset niin ne on mukavammat päällä.

Vansin kengät on tilattu junkyardista. Selailin facebookkia kun näin mainoksen junkyardista ja päätin mennä katsomaan että mikä sivusto se on. Katselin lähinnä kenkiä ja löysin kivat disney kuosiset vansin kengät. Olin jo tilaamassa niitä kun mun silmiin osuikin yhtäkkiä koira kuosiset kengät. Katsoin niitä ja päätin että "Nää mä tilaan". En oo katunut hetkeäkään, mä rakastan koiria ja ehkä siksi tykästyin kenkiin niin paljon. 

Niken vapaa-ajan kengät ovat xxl urheilukaupasta. Menin sinne etsimään takkia (minkä löysinkin) mutta kenkäfriikki kun olen niin jäin katselemaan kenkiä. Siellä oli monia kivoja, mutta nää vei voiton kaikista. Tosi hyvät jalassa ja vieläpä kivan väriset.

Superdryn huppari on ostettu laivareissulta. Se sattui "vahingossa" mun käteen matkalla sovituskoppiin ja kun kokeilin sitä päälle, se oli parempi kuin mun yksikään huppari kotona. Siinä oli tarpeeksi pitkät hihat ja vetoketju. Plussaa oli myös se että se on todella lämmin. Se on myös tarpeeksi pitkä eikä jää puoleen selkään. 

Puhelimenkuoret mä tilasin Wish- nimisestä sovelluksesta. Mä en ole vielä löytänyt mistään kaupasta kivoja kuoria mun note 4:seen, niin päätin katsoa wishistä. Sieltä löytyi neljä sopivaa ja kivaa kuorta ja päätin tilata ne. Aluksi olin hiukan epäileväinen että sopivatko ne oikeasti mun puhelimeen mutta hyvinhän ne siihen sopi. Kaikki kuoret tulivat kahden viikon sisällä tilauksesta, vaikka tulivatkin Kiinasta ja siitä olin todella iloinen. Onko kukaan muu muuten käyttänyt tuota Wish sovellusta? Jos on niin mielelläni kuulisin kokemuksia siitä ja jos joku on tilannut sieltä joskus vaatteita niin haluaisin kuulla että ovatko ne olleet sitä mitä luvataan.

Siinä olivat melkein kaikki mun heinäkuun ostokset. Mä palailen varmaan huomenna tai viimeistään tiistaina uuden postauksen kera mutta nyt on mun aika mennä nukkumaan, öitä!

- Maria